Sibelius-monumentti Sibeliuksen puistossa Tölikässä

Sibeliuksen puisto, Taka-Töölö, Helsinki, Tekijä Eila Hiltunen. Julkistettu 1967 Sibelius-monumentti. Kauniisti kiiltävä turistirysä muttei suinkaan ainoa musiikkin nerolle nostettu patsas Tölikässä. Patsaat ja veistokset ovat siitä upeita, että niitä pakostakin kuvaa useammasta kulmasta. Ulkoilmassa olevat saavat kaikki kunnon luonnonilmiöt kehyksiksi, ja hurja auringon valon. Tietysti kuutakin voi tiirata näistä putkista. Marathon-juoksija voi juosta ympäristössä samalla kuin kuvaa. Ja yrittää olla ettei näy muitten kuvissa.

Itse rakastan hopean väriä, kiiltoa ja heijastuksia. Se on avaruusajan ja futurismin väri 1960-1970- lukujen taitteesta, niin Andy Warholin Tehtaalla kuin skifin kuvastoon kuuluvana. Se hopeisena vilttinä lämmittää ihmistä jolla on shokki ja vilu. Röpelöisessä putkessa näkyy selkeä Suomen kartta, sekä antiikina ajan draamaa ja komediaa ja tragediaa, emojeita ennen emojeita.

photos by: Satu Ylavaara Photography, photographer Satu Ylavaara, valokuvaaja Satu Ylävaara:

                                   Satu Ylavaara Photography August 2012

Lue lisää julkiset veistokset HAMin sivulta:

"Eila Hiltunen alkoi abstrahoida veistostensa muotoja 1950-luvun loppupuolella. Pelkistäminen kulki rinnakkain teosten voimakkaan ekspressiivisyyden kanssa. Veistosten rujoon ilmeikkyyteen vaikutti hitsaustekniikka, jonka soveltamisessa kuvanveistoon Eila Hiltunen oli uranuurtaja Suomessa.
Jean Sibelius (1865-1957) on Suomen musiikinhistorian huomattavin säveltäjä ja hän oli suomalaisen kulttuurin suurmiehiä. Sibeliuksen tuotannon rungon muodostavat sinfoniat ja sinfoniset runot, joissa näkyy siirtymä karelianistisesta kansallisromantiikasta aina tonaalisiin kokeiluihin asti. Jean Sibelius on ollut kansainvälisen kiinnostuksen kohteena jo 1920-luvulta lähtien. Vuonna 1957 perustetun Sibelius-Seuran toimesta järjestettiin kaksiosainen muistomerkkikilpailu, jonka toisen kierroksen voitti Eila Hiltunen ehdotuksellaan Passio Musicae. Muistomerkkikilpailun saama julkisuus oli valtaisa. Paineet abstraktin ja esittävän taiteen kärjistetylle vastakkainasettelulle olivat olemassa, mutta tilanne ratkaistiin liittämällä teokseen Sibeliuksen muotokuvapää. Veistoksen tilallinen moniulotteisuus, joka mahdollistaa katsojan kulkemisen teoksen sisällä, sekä kaiun ja äänien syntyminen sen onkaloissa tekevät monumentista ainutlaatuisen. Kauempaa katsottaessa veistoksen muoto yhdistyy metsien puuseinämiin ja rosoisiin kalliojyrkänteisiin. Sibeliuksen musiikin luonnonkuvaus saa monumentissa visuaalisen ilmaisun.

Sibelius-monumentti paljastettiin 7. syyskuuta 1967. Se on Helsingin suosituimpia veistoksia ja tunnetuimpia matkailunähtävyyksiä. Monumentin pienoismalli (1964) on Unescon päämajassa Pariisissa ja teoksen yksityiskohta on YK:n päämajan aukiolla New Yorkissa. Teoksen 6,7 metriä korkea osaluonnos oli esillä 1967 Montrealin maailmannäyttelyssä, jonka yhteydessä Suomen valtio lahjoitti sen Montrealin kaupungille.

Teoksen materiaali on haponkestävä teräs ja sen mitat ovat: korkeus 8,5m; pituus 10,5m ja syvyys 6,5 metriä; putkia siinä on yli 600kpl ja teos painaa 24 tonnia."