Eilisen #Helsinki valokuvissani: heinäkuuta 2020

keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Rauhan asema, Pasilan asema, Pasilan vanha juna-asema, Pasilan ja Vammeljoen vanha rautatieasema, Vammeljoen vanha rautatieasema

Rauhan asema, Rauhanasema, Pasilan asema, Pasilan vanha juna-asema, Pasilan ja Vammeljoen vanha rautatieasema, Vammeljoen vanha rautatieasema 22.02.2016:

Maija Nuotio: Vesileikki, 1982, Pasilan virastotalola

Pitääkö naisen olla alaston päästäkseen museoon? Tai virastotalole? Maija Nuotio: Vesileikki, 1982, Pasilan virastotalola
Vesileikki Itä-Pasila, Pasilan virastotalon edustalla Pasila 60.1994°N, 24.9365°E Maija Nuotio 1982 Helsingin patsaat ja veistokset

Rauhanaktivisti Arndt Pekurisen puisto 22.02.2016

Rauhanaktivisti Arndt Pekurisen puisto 22.02.2016, park of peace activist Arndt Pekurinen

Pikku lumiukko, Pasila, 22.02.2016

Pikku lumiukko, Pasila, 22.02.2016 © Satu Ylavaara Photography 2016:

Tommi Toijan Bad Bad Boy, yks pinkki jätkä Jätkäsaaressa 22.02.2016:

Tommi Toijan Bad Bad Boy, yks pinkki jätkä Jätkäsaaressa 22.02.2016: Tyynenmeren tuolla puolen, tai siis Tyynenmeren aukiolla, VerkkokauppaComin takapihalla on tämä suuri betonijötkäle. Joka pissaa. Eli pissapoika, joka on kookkaampi ja groteskimpi kuin Pryselissä. Viehättävä ja monikerroksellinen, suomalainen mies tai suomalainen poika, posket häpeästä punakat. Hieno taideteos. Tunnistettava. Pikkusen ressukka, kuten Juhana Vilen. Tai Rummukaisen veli jota kyörätään hullujenhuoneelle. Yhtä aikaa vanhus ja nuorukainen. Omaa rauhaa kaipaava heepo räikeiden mainosten ristotulessa. Suomi ei ole enää Kekkoslovakia Helsingin patsaat ja veistokset, Länsisatamasa. © Satu Ylavaara Photography 2016:

Pauli Ahopelto: Ovipeili (Doormirror) Ruoholahden villat 22.02.2016

Väliaikaista kaikki on vaan, väliaikainen veistos Pauli Ahopelto: Ovipeili (Doormirror) Ruoholahden villat 22.02.2016, kovin dostojevskilainen, Raskolnikovin varjo, ja osin nietzsceläinen teoskokoelma. Ehkä tässä oli myös Moriatyä kun samalla reissulla kävin Sherlock -tapahtumassa, ainaki kuvien ensimmäisessä hahmossa, osin abstarktissa. On niissä jotain Getsemane oveakin, Palsaa, vilahdus, ehdotus. Vintage-naisia kuin poltettu puulle, noitavainot, kuka ovelle kolkuttaa, tokkopa sisälle tullas saa, cowboy. Onko näitä ovi enää, ei ainakaan Ruoholahden villojen kohdalla. Miten käy Ruoholahden villoille, kun oikeistolaiset puukaupungintuhoajat yrittävät repiä vanhan ja kauniin Helsingin maan tasalle. Helsingin patsaat ja veistokset © Satu Ylavaara Photography 2016:

hirveän hauskaa on näyttelyissä anonyymien jättämät viestit taiteilijalle... tai hauska ja hauska

kuin kaksoivaloituksessa onko hän Mannerheim vai Canth vai kumpikin, uhmakas, aurinkoinen

ja mustavalkoiset:

Lainaus Taiderakentamassa Ovipeili sivulta:

"Ovipeilin pystytys oli keväällä 2015 (esillä loppusyksyyn 2015). Ruoholahden Villojen aidalla liikutaan herkällä rajapinnalla. Maisemassa on vastakkain ns. puukautinen 1880-luku ja moderni nykyaika. Ajatuksia herättävä rajapinta siis – lähes muuri. Syntyi idea tilapäisestä tilataideteoksesta, joka on yhdeksästä vanhasta patinoituneesta ovesta olemassaolevalle aidalle sommiteltu kokonaisuus."

ja : "Ikivanha ovi on yksittäisenä objektinakin kuin ajan taiteilema patinoitunut veistos. Vilkkaasti virtaavan kadun varrella ja ko. raja-aitaan sommiteltuna asetelmana vaikutelma on puhutteleva. Kutsuuko ovi astumaan johonkin sisään vai onko se torjuva? Mihin nyt on matka?

Ovi antaa vaikutelman tilasta ja ihmisistä. Jokaiseen oveen on hiottu/veistetty pintakerroksia poistamalla erilainen ihmishahmo. Hahmoista syntyy tarina. Ovella voidaan erottaa erilaisia tiloja toisistaan. Se muodostaa myös yhteyden näiden kahden kontrastisen uuden ja vanhan tilan välille. Symbolisesti ovi on liittymä henkisen ja fyysisen maailman välillä. Se on etenemisen kannalta kriittinen piste. Rajatila, johon liittyy ajatuksia, muistoja,

mahdollisuutta, toivoa, mutta myös ikävää, lohtua. Ovipeileistä syntyy tilaan uudenlainen vuorovaikututeinen portaali. Se auttaa asettumaan elämän luonnolliseen virtaukseen, jossa asiat, kuvitelmat, haaveet ja todellisuus etenevät omalla painollaan ja omalla ajallaan. TEOS ETSII UUTTA SIJOITUSPAIKKAA!" teksti vuodelta 2015 Taiderakentamassa Ovipeili sivulta

sosialistisesta meediastani tai Ruoholahden villoista:

Helsingin puukaupunginosien kohtalo https://t.co/Nc35sCExpu
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) July 29, 2020

”Joka viikonloppu oli kauhea kännäys ja naisia tuli ja meni” – keskellä Helsinkiä on ulkopuolisilta suljettu paratiisi, mutta vielä 1980-luvulla meno oli rähjäistä https://t.co/QkFqNWe0K6
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) July 29, 2020

Eilisen #Helsinki valokuvissani