torstai 7. joulukuuta 2017

Minun itsenäisyyspäivänä: Suomi 100 6.12.2017

Tähkäpäiden yllä täysikuu - tai ei aivan, vaan kolme neljäsosaa kuuta Linnunlaulun yllä, lähinnä kauniiden, graafisten kaislojen. Helsingissä itsenäisyyspäivänä. Aloitin teatterilla, matineassa KOM-teatterin Mustarastas. Eeva Soivion koskettava monologi Ruotsinlaivalla kadonneesta veljestään. Sitten kaamoksessa pimeässä loisti valo, valot Oopperan yllä ja ihan taivaallakin. My independence day 6th of December celebration of Finland´s 100th year of independence. In theatre. In nature. In the sky.

En ole tippaakaan isänmaallinen ihminen, olen enemminkin äitimaallinen ihminen, rakastan meidän kivikautista järveämme, jonka ympärillä on pyörinyt ihmisiä tuhansien vuosien ajan - ennen kuin patriarkaatti piirsi kartoille viivat ja halusi sotia helkatin typerien uskontojen vuoksi, sekä ryöstää muiden aarteita kuten fossiilista polttoainetta. Kunnioitan rauhaa, niin pesimärauhaa kuin rauhaa ihmistenkin välillä. Sota oli vaikea asia, josta ei puhuttu suvun vanhempien miesten kanssa. Osa heistä näki vieläkin painajaisia.











Minun itsenäisyyspäiväni: Suomi 100 6.12.2017 lukemattomissa tviiteissäni myös ironiaa:

maanantai 4. joulukuuta 2017

Valoja Helsingin rautatieaseman alla

Asematunnelissa loistaa pylväät kuin sienet Tim Burtonin elokuvassa. Tai jonkun muun. Kaamoksen aikana kaupunki pukeutuu valoon. Myös asematunneli sai hauskat jouluvalot. Under the main railway station of Helsinki Finland - sic luceat lux. Let there be light. Under kaamos -time, polar night, here are lights. Yule lights, yule decoration. Jouluvalot luovat joulun. Olen täysin jouluihminen ja myös kekri-ihminen. Jouluun on siirtynyt hyvin syöminen mitä ennen tahtiin Kekrinä. Ylen syöminen oli tarkoituksellisTA: Kekriä vietettiin sadonkorjuun juhlana jolloin tulikin mässäillä, näin turvattiin pakanallisesti ja siis aidosti tuleva sato, ja jopa tulevaisuus, ja tulevat polvet. Nykyajan pikkujoulujen pikkutuhmissa hommissa on jäänteitä kekrin ajasta, jolloin palveluskuntakin taisi vaihtua. Ja jollloin soviteltiin, sovittiinko toisillemme ;) (runtuviikko, römppäviikko, friiviikko). Hauskanpitäminen. Vai kuuluiko " Jumin häät " ollenkaan Kekriin? Kustaa Vilkuna ainakin väkevästi kiisti, että jumissa oleminen, jumin häissä oleminen ei ole tekemisissä hedelmällisyyden jumalan palvomisen kanssa. Onko asiaa tutkinut kukaan? Miten näin voidaan väittää? ( katso Taivaannaulan linkki Twitteristä.) Olla jumissa, lusikat on aivan naimisissa.







 Valoja, Helsingin rautatieasema, Helsingin rautatieaseman alla. Kaamos, yule, yule lights, yule decoration, jouluvalot, jouluvaloja,

perjantai 10. marraskuuta 2017

Sibelius-monumentti Sibeliuksen puistossa Tölikässä

Sibeliuksen puisto, Taka-Töölö, Helsinki, Tekijä Eila Hiltunen. Julkistettu 1967 Sibelius-monumentti. Kauniisti kiiltävä turistirysä muttei suinkaan ainoa musiikkin nerolle nostettu patsas Tölikässä. Patsaat ja veistokset ovat siitä upeita, että niitä pakostakin kuvaa useammasta kulmasta. Ulkoilmassa olevat saavat kaikki kunnon luonnonilmiöt kehyksiksi, ja hurja auringon valon. Tietysti kuutakin voi tiirata näistä putkista. Marathon-juoksija voi juosta ympäristössä samalla kuin kuvaa. Ja yrittää olla ettei näy muitten kuvissa.

Itse rakastan hopean väriä, kiiltoa ja heijastuksia. Se on avaruusajan ja futurismin väri 1960-1970- lukujen taitteesta, niin Andy Warholin Tehtaalla kuin skifin kuvastoon kuuluvana. Se hopeisena vilttinä lämmittää ihmistä jolla on shokki ja vilu. Röpelöisessä putkessa näkyy selkeä Suomen kartta, sekä antiikina ajan draamaa ja komediaa ja tragediaa, emojeita ennen emojeita.

photos by: Satu Ylavaara Photography, photographer Satu Ylavaara, valokuvaaja Satu Ylävaara:









                                   Satu Ylavaara Photography August 2012

Lue lisää julkiset veistokset HAMin sivulta:

"Eila Hiltunen alkoi abstrahoida veistostensa muotoja 1950-luvun loppupuolella. Pelkistäminen kulki rinnakkain teosten voimakkaan ekspressiivisyyden kanssa. Veistosten rujoon ilmeikkyyteen vaikutti hitsaustekniikka, jonka soveltamisessa kuvanveistoon Eila Hiltunen oli uranuurtaja Suomessa.
Jean Sibelius (1865-1957) on Suomen musiikinhistorian huomattavin säveltäjä ja hän oli suomalaisen kulttuurin suurmiehiä. Sibeliuksen tuotannon rungon muodostavat sinfoniat ja sinfoniset runot, joissa näkyy siirtymä karelianistisesta kansallisromantiikasta aina tonaalisiin kokeiluihin asti. Jean Sibelius on ollut kansainvälisen kiinnostuksen kohteena jo 1920-luvulta lähtien. Vuonna 1957 perustetun Sibelius-Seuran toimesta järjestettiin kaksiosainen muistomerkkikilpailu, jonka toisen kierroksen voitti Eila Hiltunen ehdotuksellaan Passio Musicae. Muistomerkkikilpailun saama julkisuus oli valtaisa. Paineet abstraktin ja esittävän taiteen kärjistetylle vastakkainasettelulle olivat olemassa, mutta tilanne ratkaistiin liittämällä teokseen Sibeliuksen muotokuvapää. Veistoksen tilallinen moniulotteisuus, joka mahdollistaa katsojan kulkemisen teoksen sisällä, sekä kaiun ja äänien syntyminen sen onkaloissa tekevät monumentista ainutlaatuisen. Kauempaa katsottaessa veistoksen muoto yhdistyy metsien puuseinämiin ja rosoisiin kalliojyrkänteisiin. Sibeliuksen musiikin luonnonkuvaus saa monumentissa visuaalisen ilmaisun.

Sibelius-monumentti paljastettiin 7. syyskuuta 1967. Se on Helsingin suosituimpia veistoksia ja tunnetuimpia matkailunähtävyyksiä. Monumentin pienoismalli (1964) on Unescon päämajassa Pariisissa ja teoksen yksityiskohta on YK:n päämajan aukiolla New Yorkissa. Teoksen 6,7 metriä korkea osaluonnos oli esillä 1967 Montrealin maailmannäyttelyssä, jonka yhteydessä Suomen valtio lahjoitti sen Montrealin kaupungille.

Teoksen materiaali on haponkestävä teräs ja sen mitat ovat: korkeus 8,5m; pituus 10,5m ja syvyys 6,5 metriä; putkia siinä on yli 600kpl ja teos painaa 24 tonnia."

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Viaporin Kekri 2017: kaunis, pakanallinen, meditatiivinen ja Halloween-kauhua kakaroillekin

Viapori Kekri celebration 4.11.2017 was beautiful, pagan, original, fresh, traditonal, meditative and fun. And Halloween horror for kids, and us horror freaks, too. Kekri Suomenlinnassa oli samalla hyvin tuoretta että traditionaalista, alkuperäistä ja vanhaa. Tapahtumaa monenikäiselle. Mm valotaidetta oli myös lapsille. Viaporin Kekri oli kaamoksen vastaanottoa, astumista pimeään aikaan, talveen, ja samalla valoon, valotaidetta ja installaatioita, ja karmivaa kauhua kakaroillekin, ja murheet kaadettiin syntipukille. Haamut vaeltelivat käytävillä. Street photography, katuvalokuvausta, katuvalokuvvaus, katuvalokuvaus, kuvat / photos by: Satu Ylavaara Photography, photographer Satu Ylavaara, valokuvaaja Satu Ylävaara:



Manalan lautturille oli pitkä jono...

Kuu paistaa heliää, kuollut ajaa keviää. Etkö pelkää, elävä?








ja juutuupissa.






Viaporin Kekri 2017, Viaporin Kekri 2017, Kekri 2017, Kekri, 2017, Viapori, Suokki, Suomenlinna, Kekri celebration, Halloween, #ViaporinKekri

torstai 2. marraskuuta 2017

Mäkelänkadulta Maunulaan

Helsinki pala palalta, Helsinki from piece to piece, Helsinki in pieces, fractales, reflections. Passing by Mäkelänkatu street to Maunula suburbia, sweet home, and place to work. Mäkelänkadulta Maunulaan, Helsinki palasina, fraktaaleina, haijastuksina. Ohitetaan, ajetaan ohitse Mäkelänkatua kohti Maunulan ostaria, ja Maunulaa, lähiötä. Lähiöhelvetti -häsälle olen tehnyt omat sivut LÄHIÖHELVETTI. Street photography, katuvalokuvausta, katuvalokuvvaus, katuvalokuvaus, kuvat / photos by: Satu Ylavaara Photography, photographer Satu Ylavaara, valokuvaaja Satu Ylävaara:














Helsinki in  pieces, Helsinki in fractales,  Helsinki in reflections,
Mäkelänkadulta Maunulaan

lauantai 7. lokakuuta 2017

Koiranilmalla Korkeasaaressa

Eläintenpäivän 04.10.2017 oli ilmainen pääsy Korkeasaaren eläintarhaan Helsingissä. Ja oli oikein koiranilma, satoi kissoja ja koiria. Mutta ei se mtn, tunnelma oli tärkein. Ruskaa pystyi kuvaamaan vaikka eläimet olivat niin viisaita, että suojaa hakivat. Riikinkukko harppoi valtavin askelin ja rääkkyen suojaan sateelta, joka tuli vihmana, pisaroina ja rakeina ihan vuorotellen. Tiikerit leikkivät pallolla ja olivat miltei jalkapallohuligaaneja - tassut aivan ravassa.





keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Eiranpuisto ja aurinko häikäisee

Olen matkalla teatteriin. Minulla on ylimääräistä aikaa. Istahdan puistonpenkille. Luen kirjaa. Muurahaiselle ei maistu Lidlin suklaamuffinsi, joka murenee käsiin. En ehdi kotiin syömään, siksi evästä puistossa. Kahden näytelmän välillä, matinean ja iltanäytöksen. KOM-teatterin Kokki varas vaimo ja rakastaja -näytelmäspektaakkelin jälkeen tulossa Mustarastas - eli kadonnut veli -monologi KOM-teatterin aulassa.

Eiranpuisto, Eiranpuistikko, Kukkapuisto...
pinta-ala 5 678 m2
suunnittelija Svante Olsson, kunnostus Maisemasuunnittelu Hemgård
lue lisää sivulta Eiranpuisto vihreät sylit