Kreivi von Vatsalihas teki taikurin taitojaan eniten eilen 27.4.16. Huh. Ja Mikko Vihma on niin tyrmäävä ja hyrmäävä [ tyrmään / turmioon vievä ] kreivi von Krolock että oksat pois ja ikkuna auki kylpyhuoneeseen! Vaikka kuinka lunta sataisi.. Oikeastaan tämä on nerokas kokonaisuus kaiken kaikkiaan lahjakkailta ja ironisilta, ja itseironisiltakin ihmisiltä, jotka tuottavat nautintoa, mutta pohjalla on myös agenda suvaitsevaisuudesta... Suomeksi nämä laulut kuulostavat uskottavilta, koska ne esitetään aidosti ja tunteelta, mutta niissä ja sovituksissa on myös ripaus hulluutta, rajojen yli menemistä ja itseironiaa, niin yleisön ja kuin hahmojen tasolla ja kanssa.. Tanz der Vampire...
Tämä kuulostaa suomeksi paljon paremmalta, verevämmältä ja monitasoisemmalta - tietenkään en ole nähnyt tätä muualla, ja puhun tekstaan vain englanninkielisestä laulusta. Ma aber Deutsch ist wunderbar zu sprechen und zu hören -
Vampyyrien tanssi saisi olla niin wagnerilainen että kestäisi yli 5 tuntia.. Vampyyrien tanssi oli täydellinen, goottilainen, kauhuromanttinen, verevä ja höpsö musikaali perustuen Roman Polanskin alkuperäiselokuvaan Fearless Vampire killers, joka suomeksi oli mainio Vampyyrintappajat anteeksi mutta hampaanne ovat niskassani... Minua jännitti, miten veri roiskuu, miltä näyttää tanssijaisten suuri peili jne koska Polanskin elokuva on yksi lemppareistani, muttei huolta: Vampyyrien tanssi on tai nyyh OLI täydellinen, goottilainen, kauhuromanttinen, verevä & höpsö musikaali..
Ja Peacock-teatterissa tuli Sarah oli uusinut ilmeitään ja muudejaan, ja kuitenkin pysynyt mysteerinä, nuorena modernina naisena, joka haluaa nautintoja ja vaihtoehtoja... Vampyyrien tanssi on suvaitsevainen. flirttaileva ja toivokas musikaali, komedia, matka ja nautinto. Mutta viaton, pelokas Alfred on kaiken sydän. Pidän luvattomasti Johnny Deppin ja Simon Peggin hahmoista, jossa pää- tai sivuhenkilönä on mies, joka voi tuntea pelkoa ja pelkuruutta, siinä on jotain aitoutta ja luonnollista, ja hienoa komediaa verrattuna johonkin turhaan räiskeeseen jossa ihmimisyyden - tallo ne sylvester... Mutta Petrus Kähkönen on kyllä huippu, niin mykkäfilmissä kuin muissakin genreissä. Hän on koominen niin kuin Pirkka-Pekka Petelius pakottomasti, samoin kuten Nummisuutarien Esko - siis siinä vanhimmassa elokuvassa, on siinä jotain samaa kuin Shadow of Vampire elokuvan Jonathan Harkerissa jota näytteli mainio Eddie Izzard ( paitsi ilman mustaa kynsilakkaa, valitettavasti), ja samaa kuin Keanu Reeves niin ikkään Harkerina Bram Stokerin Dracula elokuvassa, jossa miestä viedään nautintoon kuin pässiä narussa - muka. Myös Keanua kuin Petrustakin riivaavaat hyrmäävät estottomat vampyyrinaiset, jotka eivät kärsi nutturasta eivätkä muutenkaan tiukasta piposta... Mutta onko musikaalin unikohtaus painajainen vai märkä uni? Onko sillä väliä? Olisi kiva nähdä Petrusta myös Burleskissa, siis Boylesquessa.
oikeasti kuuma...
Ja Herbert! Voi kuvata vain sanalla flamboyant.... Tanssi poika tanssi, pyöritä, lennätä pellavapäätä.. Vaikka pressanlinnassa tanssitaan valssia vain heterotyylillä, niin tässä on myös kaunista poika & poika -valssia. Kunhan kumpikin on täiskasvanu elikkä täysikäinen. Ja halukas. Vampyyrien tanssissa oli viittauksia Rocky Horror Picture Showhun (väärä kylpyhuone, kuinka Herbert viettelee Alfredin, tai siis pääsee hyvinkin pukille, ehkä, ja kuinka antautua nautinnolle ) sekä Ooppera kummitus tarinaan (urut), ja Luhrmanin Moulin Rouge musikaaliin ( raavaat uroot ravaavat lakana huntuna ), ja kaikkeen muuhunkin ihanaaan. Herbertin kuohkea fleda ja niittirannekkeet ovat seksikäs ja uhmakas kombinaatio Juhan af Gran & Billy Idol & Johnny Halliday...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.