Minä on Charlie -näyttely Kallion kirjastossa. Kuinka moni meistä sanoi Je suis Charlie, Minä olen Charlie silloin, tänään, ja huomenna. Kirjastojen, sananvapauden, huumorin ja vapauden merkityksestä. Sarjakuvien, pialkuvien keinoista. Piirtäjät, kirjailijat, bloggaajat, ihmiset jotka reagoivat. Toimivat, tuntevat. Hykertelevät, pöyristyvät, tekevät satiiria. Kuinka väkevä on kynä. Minä näin tämän näyttelyn tuona päivänä 09.03.2015. Silloin tätä näyttelyä ei siirretty mihinkään muualle. Aiemmin kylläkin.
huomio kiinnittyy kuviin, sitten kynttilään. Tämä on muistonäyttely.
Sarjakuvakeskus: MINÄ OLEN CHARLIE HERÄTTI KESKUSTELUA:
"Tämän vuoden tammikuussa, Charlie Hebdon toimituksessa sattuneen surullisenkuuluisan väkivallanteon jälkeen, monet suomalaiset sarjakuvantekijät reagoivat tapahtuneeseen tarttumalla kynään ja piirtäen tuntemuksiaan. Suomen sarjakuvaseura kokosi syntyneet sarjakuvat ja pilapiirrokset yhteen ja tuotti niistä pienimuotoisen Minä olen Charlie -muistonäyttelyn, jonka oli tarkoitus olla esillä Arabianrannan kirjastossa ja kunnioittaa edesmenneiden kollegoiden muistoa. " ja:
"Näyttely kuitenkin suljettiin ennenaikaisesti, melko nopeasti sen avauduttua, Kööpenhaminassa sattuneen verisen terroriteon vuoksi. Tämän jälkeen muistonäyttely siirtyi Kirjasto 10:n Lasipalatsiin, jossa se ei ehtinyt olla esillä edes yhtä vuorokautta. Teokset siirrettiin varastoon tilojen omistajan määräyksestä, turvallisuusuhkaan vetoamisen vuoksi.
Suomalainen media innostui näyttelyn ajankohtaisesta aiheesta ja pian Minä olen Charlie -näyttelystä ja sen kohtalosta uutisoitiin ahkerasti – välillä oikeilla tiedoilla, välillä väärillä. Usein tyylinä tuntui olevan ennemmin liioittelu kuin varsinainen keskustelun herättäminen näyttelyn tarkoituksesta. "
ja ulkosalla
Lopussa kovin väliaikaista katutaidetta Kallion kirjaston remontin aikaan 09.03.2015 vai mikäköhän tämä oli. Ja sitten Minä on Charlie -näyttelyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.